Pari viikkoa sitten mä toivoin. Toivoin oikein kovasti.
Asiaa, josta en ajatellu olevan kellekkään mitään haittaa.
Asiaa, josta mä kurjan mieleni takia saisin mielihyvää.
Asiaa, joka ois saanu mut tuntemaan itteni paljon paremmaksi.
Mä en miettiny sitä loppuun asti. En tajunnu mitä oikeasti menin toivomaan.
Ei mun toiveet käy ikinä toteen. Paitsi täl kertaa.
Miks just nyt?
Toivon, et tää loppuis jo.
Ei mulla muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti